maanantaina, lokakuuta 31, 2011

Kohtaaminen, ehkä viimeinen


Kuvaaminen ja kuvien tarkastelu
on kiehtovaa sinälläänkin,
mutta uudenlaista syvyyttä siihen
näyttää väkisinkin tulevan
erilaisten haasteiden myötä.

Makrotex-haasteblogin kautta
olen seikkaillut erilaisissa
kuvablogeissa ja löytänyt
uusia haasteblogejakin:

näkyy kelpaavan kuva kuin kuva,
kunhan on mustavalkoinen.

Tämän viikon aihe "kohtaaminen"
toi mieleen yhden nimenomaisen
kuvan isäni albumista.
Isä kaksoisveljineen ja isosiskoineen
kohtaa siinä oman isänsä,
joka on lomalla jatkosodan rintamalta.

Ilmeet ovat melko vakavat.




Kuva tuo mieleen
valokuvausta suuremmat haasteet,
joita omassa elämässäkin riittää...
onneksi sentään tuonkaltaisia haasteita
ei meillä juuri nyt ole.

En tiedä, oliko isän ja lasten
kohtaaminen heidän viimeisensä,
mutta ainakin yksi viimeisistä, sillä
isänisäni jäi rintamalle kesällä 1941.

Ehkä jo ensi viikolla otan itse haastekuvan...
siihen saakka yritän vain hahmottaa
todellisuutta ja sen haasteita.


6 kommenttia:

pappilan.mummo kirjoitti...

Historian havinaa

Tärkeää on ollut saada tuo valokuva heistä ja muistot tulvivat sen myötä

Lastu kirjoitti...

Neurologian professori Jorma Palon isä kuoli sodassa, kun Jorma Palo oli viisivuotias. Hän kantoi lompakossaan isänsä valokuvaa läpi elämänsä. Kuva antoi voimaa. Kuvat ovat tärkeitä.

***
Pysähdyn sinun haastevastauskuvasi edessä, pitkäksi toviksi.

~Bohemette~ kirjoitti...

Muistoja kyllä, kipeitäkin, silti tieto siitä, että hyviä asioita on ollut ja niitä voi olla eri tavoilla kaikkina aikoina...kuvat ovat tärkeitä.

Lastu, minä taasen jäin lukemaan sinun tekstejäsi pitkäksi aikaa ja totesin semmoisen mielenkiintoisen yksityiskohdan, että isänikin on Kuopiosta kotoisin ja siellä kotikaupungissasi kuvakin on otettu.

Magdalena Hai kirjoitti...

Sota-aikana otetut kuvat tuovat sen ajan todellisuuden niin lähelle. On sydäntäsärkevää nähdä nuoria miehiä, joilla oli kuvanottohetkellä vain muutamia viikkoja, kuukausia elämää jäljellä ja läheisiä, jotka jäivät heitä kaipaamaan.

Marjattah kirjoitti...

Näissä vanhoissa kuvissa on rauhaa ja harmoniaa. Kuva on erityisen puhutteleva kertomuksesi, sen merkityksen takia.

SusuPetal kirjoitti...

Kuvaaminen oli ennen harvinaista, toisin kun nykyään, kun digillä näpsiminen ei maksa mitään.
Sen takia vanhoissa valokuvissa tuntuu olevan tuhat tarinaa enemmän kuin nykyisissä kuvissa.