Syntymäpäivämme

Teemana tänään on viimeiset 20 vuotta. 

Äitinä. Ja tyttärenä.

Tytär sellaisena, 

joka ei koskaan pikkuisena halunnut 

vaaleanpunaista prinsessahörhelöä, 

mutta rekisteröi kyllä kaikki vaatteensa 

ja muistaa menneet niiden mukaan.

Nyt tytär saavuttaa 20 vuoden iän

ja äiti ihmettelee ja kipuilee.

Synnyimme yhdessä, äiti ja tytär.

Minne vuosikymmenet menivät?

Onneksi tytär pysyy ja paranee. 

Edelleen vaatteet ja asusteet ovat hänelle tärkeitä. 

En tosin yhtään tiedä, kuinka hän huomisena 

syntymäpäivänään päättää pukeutua. 

Saatoin kuitenkin h-hetkeksi päätökseen 

jo viime talvena aloitetun projektin, 

Debbie Blissin Rialto Lace -langasta 

neulotun pitsikauluksen. 

Ehkäpä tilaustyö edelleen on mieleinen. 

Ja ehkä siihenkin kiinnittyy jokin muisto 

toisten kahdenkymmenen 

vuoden kuluttua ihmeteltäväksi?

Lanka on ihanaa työstää, 

mutta sen verran ohutta, että tekemisen into 

ehti loppua muutamaan kertaan, 

kun virheen sattuessa ei vanhoilla silmillä 

saanutkaan tilannetta korjattua ja 

piti aloittaa alusta. 

Tarkkana siis tämän kanssa.

Kaunihia kauluksia!

Lasin läpi

Mustavalkoinen maanantai tekeillä.

Mustaan pimeyteen tuiskuttelee,

jos nyt ei ihan lunta

niin räntää ainakin,

valkoista siis.

Aiheena mustavalkohaasteessa

on tällä viikolla "LASI"

eikä riitä objektiivin lasi,

vaan kuvauskohteenakin

sitä pitäisi olla.

En rynnistä kuvaamaan lasia,

vaan pengon, mitä lasista

olen tallentanut arkistoon.

.

Erään kesäisen siivouksen jälkeen

lasit olivat kirkkaat ja palkitsin itseni.

Kesällä kukat tarvitsevat lasisia astioita.

Itse tarvitsen silmälaseja.

Pidän esineiden ripustamisesta pihasyreeniin.

Myös lasisten esineiden.

Kynttiläkruunua koristavat lasihelmet.

Sain viimein toteutettua suunnitelman

kasvattaa omena pulloon.

Tein siitä liköörin,

joka nautittiin loppukesän

pimenevissä illoissa.

Lasiesineitä rakastan ja

tahtoisin haalia itselleni.

Vaikka en tarvitsisi niitä; totta.

Seurailen sivusta järjen

ja estetiikankaipuun

taistelua asian äärellä.

Ihmisyyden aspekteja

Mustavalkomaanantain innoittajana on

Zen Cafén biisi Ihminen.

Yksi ikisuosikkejani.

Tähän mennään fiilispohjalta.

Sinä olet ihminen, muistatko?

Muistathan?

Haasteviikon käynnistys

Mustavalkomaanantain haasteeseen

vastaan edellistalven kuvalla.

Törmäsin kylttiin kotinurkilla.

Aiheena siis "Viesti".

Ymmärrän, että kaikilla kentillä ei saa pelata,

jotta pienimmät voivat harjoitella

luistimilla etenemistä kaikessa rauhassa.

Yhtä kaikki, minusta tuo viesti

on jotenkin nurinkurinen.

Oman poikani on siis etsittävä

ystävineen toinen kenttä pelailulleen.

Halloweenin jälkimainingeissa

Mustavalkomaanantain haasteaiheena on

"PELOTTAVA, KAMMOTTAVA, HIRVITTÄVÄ JA KAUHEA".

Pitemmittä puheitta,

kesäinen kohtaaminen.

Ilman värejä sen maastoutuminen

on vielä täydellisempää.

Ja pelottavampaa.

Hrr.

.

.

.

Makrotex-haasteen aiheen taas miellän

lähes edellisen vastakohdaksi:

se kun on "VALKOINEN".

Valkoinen on kuvassani

oikeastaan vasta aavistuksena

ennakoiden tulevaa:

jokohan se talvi sieltä tulisi?

Jään odottamaan.

Kohtaaminen, ehkä viimeinen

Kuvaaminen ja kuvien tarkastelu

on kiehtovaa sinälläänkin,

mutta uudenlaista syvyyttä siihen

näyttää väkisinkin tulevan

erilaisten haasteiden myötä.

Makrotex-haasteblogin kautta

olen seikkaillut erilaisissa

kuvablogeissa ja löytänyt

uusia haasteblogejakin:

Mustavalkomaanantaihin

näkyy kelpaavan kuva kuin kuva,

kunhan on mustavalkoinen.

Tämän viikon aihe "kohtaaminen"

toi mieleen yhden nimenomaisen

kuvan isäni albumista.

Isä kaksoisveljineen ja isosiskoineen

kohtaa siinä oman isänsä,

joka on lomalla jatkosodan rintamalta.

Ilmeet ovat melko vakavat.

Kuva tuo mieleen

valokuvausta suuremmat haasteet,

joita omassa elämässäkin riittää...

onneksi sentään tuonkaltaisia haasteita

ei meillä juuri nyt ole.

En tiedä, oliko isän ja lasten

kohtaaminen heidän viimeisensä,

mutta ainakin yksi viimeisistä, sillä

isänisäni jäi rintamalle kesällä 1941.

Ehkä jo ensi viikolla otan itse haastekuvan...

siihen saakka yritän vain hahmottaa

todellisuutta ja sen haasteita.