Haastaudun: 11 kysymystä

Elämä tuntuu haastavan joka päivä. 

Väliin voi tulla myös lähimmäisen 

henkilökohtaisesti haastamaksi.

Rouva Pioni oli haastanut minut, 

sen huomasin vähän niinkuin vahingossa.

Olen sillä tavalla haasteisiin tottunut, 

että en paljon tarvitse tuumimisaikaa, 

kun jo käärin hihani.

Annan Rouva Pionin haasta(tell)a, minä vastaan.

.

.

.

1)  Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

Ihmisen itsemääräämisoikeus on 

pyhä ja koskematon. 

Se, että saa olla oma itsensä ilman arvostelua, 

tuomitsemista ja

vaatimuksia, jotka 

polkevat tätä oikeutta.

2)  Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

Koska tämä on nykyään Käsityöblogi, 

vastaan: käsitöistä. 

Vastaisin kai joka tapauksessa 

näin juuri nyt. 

Mutta kunhan uusi kesä tulee, 

ehkä vastaan, että puutarhatyöt. 

Tai ulkoilmakäsityöt. 

Tai hetket lähimpien kanssa, 

erityisesti silloin, kun sitä kaivattua 

Omaa Aikaa on ollut 

jo melkein liiankin kanssa.

Ruoka on erityisen nautinnollinen asia, 

kun sen voi valmistaa 

itse kerätyistä raaka-aineista. 

Joskus (kuten viime viikonloppuna) 

voi vielä marraskuussa löytää vaikkapa 

salvian, josta saa 

ainekset pastakastikkeeseen...

3) Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

Uni.

4) Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

Niitä on todella paljon, ja on ihanaa, 

että ne ovat ja pysyvät ja ne voi löytää uudestaan. 

Elliott Smith on iki-ihana lohtuni, 

jonka nerokkaista lauluista 

vaikkapa Happiness

kantaa iloa haikeudessaan.

5) Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

Muistissa on vielä tuoreena kesäinen retki Taidekeskus Purnuun 

ja teoksiin sen ihanassa maisemassa. 

Tätä kokemusta voin vain 

lämpimästi suositella.

6) Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? Millainen se/ne ovat?

Kyllä ne on villasukat.

7) Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

Kesät mökillä, jota ei enää ole.

8) Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

Status quo.

9) Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

Missä on lähin peili?

10) Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

Lumi, huuruinen hengitys, 

kotiinpaluut, kuppi teetä, 

käsityöt sohvan nurkassa. 

Kevään odotus.

11) Miten suhtaudut joulunodotukseen?

Joulu tulee omalla painollaan, 

odotus ei sitä tuo.

.

.

.

Haasteeseen kuuluu 

uusien ihmisten haastaminen. 

Haastan siis kaikki, jotka 

eksyvät lukemaan näitä rivejä. 

Erikseen voisin haastaa blogistin

Mama Flown takaa.

Puhtini näyttää loppuvan kesken. 

En saa kehitettyä uusia kysymyksiä. 

Niinpä haasteen vastaanottaja saa 

vastata samoihin tai 

itsekeksimiinsä kysymyksiin. 

Annetaan tämä minulle anteeksi, jookos.

Halloweenin jälkimainingeissa

Mustavalkomaanantain haasteaiheena on

"PELOTTAVA, KAMMOTTAVA, HIRVITTÄVÄ JA KAUHEA".

Pitemmittä puheitta,

kesäinen kohtaaminen.

Ilman värejä sen maastoutuminen

on vielä täydellisempää.

Ja pelottavampaa.

Hrr.

.

.

.

Makrotex-haasteen aiheen taas miellän

lähes edellisen vastakohdaksi:

se kun on "VALKOINEN".

Valkoinen on kuvassani

oikeastaan vasta aavistuksena

ennakoiden tulevaa:

jokohan se talvi sieltä tulisi?

Jään odottamaan.

Ruskeaa päin

Ruskeaksi käyvä kasvillisuus,

maatuvat lehdet ja maan multa,

jota madot möyhentävät.

Kun kesä on ollut runsas,

tuntuu pehmeä ja utuinen ruskeus hyvältä.

Talven valkoista odotellessa

kietoudun ruskeaan.

Lisää ruskeaa löydät täältä:

Kastehelmiä

Kastehelmi on lasisarja, josta olen pitänyt lapsesta lähtien,

ja ne siniset lautaset lapsuudenkodista ovat nyt omalla hyllylläni.

Etsin lompakkoni poimuista mahdollisesti sinne piiloutuneita seteleitä

siinä toivossa, että voisin ostaa lisää vanhoja sarjan astioita.

Kastehelmet astioissa muistuttavat niin kovin aitoja

aamuisia kastehelmiä, joita näin loppukesästä saa ihailla.

Aamuinen lehdenhakureissu tyssäsi tänäänkin heti ovelle,

kun helmet seisauttivat kimalluksellaan.

Aamun lehtiä ovat siis kasteiset salaatin, ruusun, hopeamarunan,

kalliokielon, auringonkukan ja akileijan lehdet.

Jokohan ne yöllä olivat kuurassa, jopa?

No, hyvä näin: sen Hesarin ehtii hakea ja lukea myöhemminkin,

aamukaste ei odota.

(Klikkaamalla näet kuvat isompina.)

Täällä lisää lehtikuvia:

Floraa sekä faunaa

Juhannus on ollut sadetta ja paistetta, siis Suomen kesää!

Olen kastunut kaatosateessa ja puuhaillut sisätiloissa,

mutta myös viipyillyt valoisassa kuvaten luontoa.

Metsämansikoiden kaipuussani altistin itseni
jälleen kerran kyyn kohtaamisen riskille.

Lähellä sijaitsee mansikkaparatiisi,
jota vartioi käärme, kuten asiaan kuuluu.

Ja niinpä, juuri kun olin syventynyt
ihanien punaisten herkkujen keräämiseen,
se tapahtui jälleen.
Yht'äkkiä vierestäni lähti kyy, Vipera berus,
ja luikerteli kivenkoloon.

Säikähdin, kuinka ollakaan.
Päätin kuitenkin ottaa siedätyshoitoa tämän

luojanluoman olennon seurassa ja
pyöräilin kotiin hakemaan kameran.

Siinähän uusi ystäväni kiemurtelikin
takaisin lempipaikalleen kiven päälle,

kerälle risujen sekaan.
Vietettiin siinä vartti jutellen,
hän hievahtamatta paikallaan,

minä rauhassa tähtäillen.

Ai niin, sain toki hieman herkkujakin jäätelön kera nautittavaksi.

Sateita piisaa ja ne tulevat rankkoina,
kastellen todella nopeasti läpimäräksi.

Kotipihasta onneksi ehtii sateen alta suojaan.

Pihassa pioni on joka päivä uuden

näköinen ja kiinnostava, niin runsas ja herkullinen.

Olen alkanut pitää sen hehkuvasta väristäkin.

Pionia taas tänä aamuna ihaillessani jäin ihmettelemään,
mikä kukanuumenissa lymyilee
ja sain uuden hyönteishavainnon.

Cetonia aurata, kultakuoriainen,
vietti kukassa koko päivän ja ennen poislentoaan

poseerasi vielä kiltisti kuvaajalle.

Ihana keskikesä, kiireetön mittumaari!