Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, marraskuuta 12, 2013

Haastaudun: 11 kysymystä




Elämä tuntuu haastavan joka päivä. 

Väliin voi tulla myös lähimmäisen 
henkilökohtaisesti haastamaksi.

Rouva Pioni oli haastanut minut, 
sen huomasin vähän niinkuin vahingossa.
Olen sillä tavalla haasteisiin tottunut, 
että en paljon tarvitse tuumimisaikaa, 
kun jo käärin hihani.

Annan Rouva Pionin haasta(tell)a, minä vastaan.
.
.
.

1)  Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

Ihmisen itsemääräämisoikeus on 
pyhä ja koskematon. 
Se, että saa olla oma itsensä ilman arvostelua, 
tuomitsemista ja
vaatimuksia, jotka 
polkevat tätä oikeutta.


2)  Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

Koska tämä on nykyään Käsityöblogi, 
vastaan: käsitöistä. 
Vastaisin kai joka tapauksessa 
näin juuri nyt. 




Mutta kunhan uusi kesä tulee, 
ehkä vastaan, että puutarhatyöt. 

Tai ulkoilmakäsityöt. 

Tai hetket lähimpien kanssa, 
erityisesti silloin, kun sitä kaivattua 
Omaa Aikaa on ollut 
jo melkein liiankin kanssa.

Ruoka on erityisen nautinnollinen asia, 
kun sen voi valmistaa 
itse kerätyistä raaka-aineista. 

Joskus (kuten viime viikonloppuna) 
voi vielä marraskuussa löytää vaikkapa 
salvian, josta saa 
ainekset pastakastikkeeseen...




3) Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

Uni.


4) Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

Niitä on todella paljon, ja on ihanaa, 
että ne ovat ja pysyvät ja ne voi löytää uudestaan. 

Elliott Smith on iki-ihana lohtuni, 
jonka nerokkaista lauluista 
vaikkapa Happiness
kantaa iloa haikeudessaan.


5) Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

Muistissa on vielä tuoreena kesäinen retki Taidekeskus Purnuun 
ja teoksiin sen ihanassa maisemassa. 

Tätä kokemusta voin vain 
lämpimästi suositella.




















6) Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? Millainen se/ne ovat?

Kyllä ne on villasukat.


7) Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

Kesät mökillä, jota ei enää ole.


8) Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

Status quo.


9) Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

Missä on lähin peili?


10) Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

Lumi, huuruinen hengitys, 
kotiinpaluut, kuppi teetä, 
käsityöt sohvan nurkassa. 
Kevään odotus.


11) Miten suhtaudut joulunodotukseen?

Joulu tulee omalla painollaan, 
odotus ei sitä tuo.

.
.
.


Haasteeseen kuuluu 
uusien ihmisten haastaminen. 

Haastan siis kaikki, jotka 
eksyvät lukemaan näitä rivejä. 

Erikseen voisin haastaa blogistin
Mama Flown takaa.

Puhtini näyttää loppuvan kesken. 
En saa kehitettyä uusia kysymyksiä. 
Niinpä haasteen vastaanottaja saa 
vastata samoihin tai 
itsekeksimiinsä kysymyksiin. 

Annetaan tämä minulle anteeksi, jookos.




keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011

Ruoka-asioita



Muun kiireen keskellä tuli
viikon Makrotex-haastekuvat
näpsittyä kätevästi evästauolla.
Aiheena siis "ruoka".


Tuoretta...





Ja kuivatavaraa.








Pionin terälehdet
ovat silmänruokaa
ennen ravinnoksi päätymistään.




Rouskis ja nam.


Lisää ruokakuvia täällä.

Silmänruokaa eli Koruja kauniille täällä.

maanantaina, kesäkuuta 20, 2011

Pieniä ihmeitä ja kukkaruokaa

(sekä makroviikkojen kuva)


Eivät sadepäivätkään puutarha-nistille
tarkoita neljän seinän sisään jäämistä.
Pienessä tihkusateessa pensashanhikkien
perkaaminen juolavehnästä olikin
suorastaan terapeuttista.

Sateen tauottua silmä osui
pieneen veijariin pikkusydämen lehdellä,
ja eikun kamera esiin ja
skaannaamaan, kenestä on kysymys.

Ystävä sen löysi: peippikuoriainen
se siinä koristi pihaani.
Mikä väriloisto!
Ja kerrankin eläinmaailman edustaja,
joka ei pinkonut pakoon,
vaan poseerasi pitkään ja hartaasti.

Kiitos!


Peippikuoriainen, Chrysolina fastuosa



Makroviikkojen kesä-teemainen kuvani:


Rankkasateella sitä toki voi
vajota myös nojatuoliin
ja syventyä vaikka kirjoihin,
joita mukaan on tarttunut.

Etsin keväällä edullista
nikkarointiopasta porttiani varten,
mutta löysinkin ihanan aarrearkun,
joka esittelee syötäviä kukkia
ja reseptejä niiden käyttöön.

Nam!


Paalo, Anne (2009) Kukkaruokaa. Multikustannus Oy, Helsinki.



Lukiessani huomasin,
että olen sitten jättänyt
hyödyntämättä vaikkapa
voikukan terälehdet salaatissa,
nuput friteerattuna,
juuret paahdettuina...
munakkaita, viiniä, keittoa, voikukkavoita...
voi veljet.

Hahtuvapallot toki ovat mielestäni kauniita,
joten silmänruokaa nekin tarjoavat.

Ruusupavut kurottavat rotevina ylöspäin
ja yritän muistaa, että papujen lisäksi
voin pian hyödyntää kukkia,
vaikka salaatissa.




Pionini puhkesi kukkaan tänään;
en kokemattomana kasvattajana tiennyt,
että se voi noin räjähtää kukkaan.

Vielä aamulla nuput olivat palloja,
mutta yhtäkkiä täysin aukinaisia kukkia!

Pioninkin terälehdet ovat syötäviä,
mutta tietenkään en niitä raaski irrottaa,
minulla kun kukkia on vain kaksi.

Kukkaruokaa tämän ymmärtäen
kehottaakin keräämään talteen
hiljattain irronneet tai kukintaansa lopettelevien
kukkien terälehdet!
Väriä salaattiin
tai esimerkiksi pioniviinietikkaa...




Pionini ei ehkä ole lempiväriäni,
mutta kun se nyt viime kesänä
sattui lähtemään puutarhamyymälästä
alennuksella mukaani,
on se tietenkin ihanista ihanin.

Ehkä tänä vuonna ostan
jonkun hempeämmän värisen
toveriksi tälle.
Jos alennusmyynnissä
sattuu olemaan sopiva yksilö...




"Kukkaruoka" on jo sanana
niiiin herkullinen: tuntuu,
että voisi koko kesän
syödä vain kukkia!

Mansikankukkien ehkä kannattaa
antaa kypsyä marjoiksi.
Kunhan ehtii apajalle ennen oravaa.
Pitänee keksiä tehokas suoja
ennen marjojen kypsymistä.



Voi, kuinka kesä onkaan herkullinen,
kaikille aisteille!