Villanvirkku: haaste

Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, marraskuuta 12, 2013

Haastaudun: 11 kysymystä

Elämä tuntuu haastavan joka päivä.

Väliin voi tulla myös lähimmäisen

henkilökohtaisesti haastamaksi.

Rouva Pioni oli haastanut minut,

sen huomasin vähän niinkuin vahingossa.

Olen sillä tavalla haasteisiin tottunut,

että en paljon tarvitse tuumimisaikaa,

kun jo käärin hihani.

Annan Rouva Pionin haasta(tell)a, minä vastaan.

1) Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

Ihmisen itsemääräämisoikeus on

pyhä ja koskematon.

Se, että saa olla oma itsensä ilman arvostelua,

tuomitsemista ja

vaatimuksia, jotka

polkevat tätä oikeutta.

2) Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

Koska tämä on nykyään Käsityöblogi,

vastaan: käsitöistä.

Vastaisin kai joka tapauksessa

näin juuri nyt.

Mutta kunhan uusi kesä tulee,

ehkä vastaan, että puutarhatyöt.

Tai ulkoilmakäsityöt.

Tai hetket lähimpien kanssa,

erityisesti silloin, kun sitä kaivattua

Omaa Aikaa on ollut

jo melkein liiankin kanssa.

Ruoka on erityisen nautinnollinen asia,

kun sen voi valmistaa

itse kerätyistä raaka-aineista.

Joskus (kuten viime viikonloppuna)

voi vielä marraskuussa löytää vaikkapa

salvian, josta saa

ainekset pastakastikkeeseen...

3) Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

Uni.

4) Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

Niitä on todella paljon, ja on ihanaa,

että ne ovat ja pysyvät ja ne voi löytää uudestaan.

Elliott Smith on iki-ihana lohtuni,

jonka nerokkaista lauluista

vaikkapa Happiness

kantaa iloa haikeudessaan.

5) Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

Muistissa on vielä tuoreena kesäinen retki Taidekeskus Purnuun

ja teoksiin sen ihanassa maisemassa.

Tätä kokemusta voin vain

lämpimästi suositella.

6) Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? Millainen se/ne ovat?

Kyllä ne on villasukat.

7) Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

Kesät mökillä, jota ei enää ole.

8) Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

Status quo.

9) Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

Missä on lähin peili?

10) Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

Lumi, huuruinen hengitys,

kotiinpaluut, kuppi teetä,

käsityöt sohvan nurkassa.

Kevään odotus.

11) Miten suhtaudut joulunodotukseen?

Joulu tulee omalla painollaan,

odotus ei sitä tuo.

Haasteeseen kuuluu

uusien ihmisten haastaminen.

Haastan siis kaikki, jotka

eksyvät lukemaan näitä rivejä.

Erikseen voisin haastaa blogistin

Mama Flown takaa.

Puhtini näyttää loppuvan kesken.

En saa kehitettyä uusia kysymyksiä.

Niinpä haasteen vastaanottaja saa

vastata samoihin tai

itsekeksimiinsä kysymyksiin.

Annetaan tämä minulle anteeksi, jookos.

perjantaina, joulukuuta 16, 2011

Tonttujoukko hiipii varpahillaan...

Valokuvatorstain haaste on

"Tontut hiipivät"

ja kuinka ollakaan,

ne juuri hipsuttelivat myös meille!

Täytyy myöntää,

että hieman houkuttelin

tonttujoukkoa.

Näin se kävi.

Jännittävää joulunodotusta

ja ihanaa joulun aikaa

kaikille!

maanantaina, joulukuuta 05, 2011

Elämäni valo

Tytär, esikoinen,

tuli täysi-ikäiseksi.

Tuli lunta,

oli kakku, jossa 18 kynttilää.

Nyt on valoa.

Mustavalkomaanantain aiheena

siis "LAMPPU".

Ei tämän paremmasta väliä,

tuumaan minä.

sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

Lasin läpi

Mustavalkoinen maanantai tekeillä.

Mustaan pimeyteen tuiskuttelee,

jos nyt ei ihan lunta

niin räntää ainakin,

valkoista siis.

Aiheena mustavalkohaasteessa

on tällä viikolla "LASI"

eikä riitä objektiivin lasi,

vaan kuvauskohteenakin

sitä pitäisi olla.

En rynnistä kuvaamaan lasia,

vaan pengon, mitä lasista

olen tallentanut arkistoon.

Erään kesäisen siivouksen jälkeen

lasit olivat kirkkaat ja palkitsin itseni.

Kesällä kukat tarvitsevat lasisia astioita.

Itse tarvitsen silmälaseja.

Pidän esineiden ripustamisesta pihasyreeniin.

Myös lasisten esineiden.

Kynttiläkruunua koristavat lasihelmet.

Sain viimein toteutettua suunnitelman

kasvattaa omena pulloon.

Tein siitä liköörin,

joka nautittiin loppukesän

pimenevissä illoissa.

Lasiesineitä rakastan ja

tahtoisin haalia itselleni.

Vaikka en tarvitsisi niitä; totta.

Seurailen sivusta järjen

ja estetiikankaipuun

taistelua asian äärellä.

torstaina, marraskuuta 24, 2011

Talven merkkejä odotellessa

Kovasti tuntuu ympärillä ihmisiä

surettavan tämä pimeys.

Ymmärrän sen, vaikka itse koenkin tuon mustuuden

aika kodikkaaksi ja suotuisaksi

erilaisten valojen sytyttelyn taustaksi.

Valokuvatorstai kyselee

talven merkkien perään.

Näitä merkkejä minä odotan,

kuvat ovat edellisvuotisia:

Ensilumi.

Tyttären syntymäpäivä.

Lumilyhtykakun tämänvuotista

vastinetta mietin vielä;

omasta vauvastani tulee täysi-ikäinen

ja se saa mietteisiin syviin.

Talven tulon tietää myös

kasvavasta jaettavien

ilmaisjakelulehtien määrästä.

Aputyttönä en suorastaan odota tätä merkkiä,

mutta väistämätön se on...

reippaat lapseni ovat vuorollaan

jaksaneet urakoida yhteensä

jo yli kaksi vuotta,

ja olen heistä kovin ylpeä!

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Ihmisyyden aspekteja

Mustavalkomaanantain innoittajana on

Zen Cafén biisi Ihminen.

Yksi ikisuosikkejani.

Tähän mennään fiilispohjalta.

Sinä olet ihminen, muistatko?

Muistathan?

maanantaina, marraskuuta 14, 2011

Haasteviikon käynnistys

Mustavalkomaanantain haasteeseen

vastaan edellistalven kuvalla.

Törmäsin kylttiin kotinurkilla.

Aiheena siis "Viesti".

Ymmärrän, että kaikilla kentillä ei saa pelata,

jotta pienimmät voivat harjoitella

luistimilla etenemistä kaikessa rauhassa.

Yhtä kaikki, minusta tuo viesti

on jotenkin nurinkurinen.

Oman poikani on siis etsittävä

ystävineen toinen kenttä pelailulleen.

torstaina, marraskuuta 10, 2011

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2011

Halloweenin jälkimainingeissa

Mustavalkomaanantain haasteaiheena on

"PELOTTAVA, KAMMOTTAVA, HIRVITTÄVÄ JA KAUHEA".

Pitemmittä puheitta,

kesäinen kohtaaminen.

Ilman värejä sen maastoutuminen

on vielä täydellisempää.

Ja pelottavampaa.

Hrr.

Makrotex-haasteen aiheen taas miellän

lähes edellisen vastakohdaksi:

se kun on "VALKOINEN".

Valkoinen on kuvassani

oikeastaan vasta aavistuksena

ennakoiden tulevaa:

jokohan se talvi sieltä tulisi?

Jään odottamaan.

torstaina, marraskuuta 03, 2011

Uusia haasteita

Etsin ja kaipaan uusia haasteita,

ja kun niitä ei ansiotyön muodossa

toistaiseksi ole ilmaantunut,

tartun muihin, korvaaviin...

Vaikka valokuvaukseni ei

kovin intohimoista olekaan,

enemmänkin kaunosieluisuuteni

ja esteettisen tarpeeni tallentaja,

pidän kuvahaasteista.

Pidän siitä, että ne saavat

katselemaan ympäristöä

vielä monipuolisemmin

kuin yleensä.

Valokuvatorstai

on uusin haasteblogi,

johon näköjään tartun.

Aiheena on tällä viikolla "koti".

Ja kotiahan minä tyttö kuvaan.

Aloitan matalalla profiililla

tähän haasteeseen osallistumisen

ja poimin arkistoista

muutamia kotikuvia.

Vastaavat ne varmasti myös

sanalliseen haasteen osaan,

joka on Merete Mazzarellan

pohdintaa kodin merkityksestä

(lähdeviittaus haasteblogissa):

"Tutkiessani suomenruotsalaista muistelmaperinnettä törmäsin uskonfilosofi Mircea Eliadeen, joka toteaa, että joinakin aikoina koti on merkinnyt paikkaa, jossa maailman, niin, itse todellisuuden perusta lepää. Koti oli maailman keskus, ei maantieteellisessä - tai: ei yksinomaan maantieteellisessä - vaan myös metafyysisessä mielessä. Eliade on innoittanut englantilaista kirjailijaa Joh Bergeniä. Koti, Bergen sanoo, on todellisuuden sydän, turvapaikka ja suoja. Koti on se lähtöpaikkakunta, joka auttaa meitä määrittelemään kaikki muuta paikkakunnat. Se on perustana käsityksellemme siitä, miten elämä on järjestettävä, ja se on kertomustemme lähtökohta."

Kotona on projekteja...