maanantaina, kesäkuuta 13, 2011

Luvun loppu



Lupasivat vihdoin loppua näille helteille,
joihin yllättävän nopeasti tottui,
jopa kyllästyi.

Kuivuus koettelee juuri
alkuun päässyttä vihreyttä.
Nurmikot palavat.

Kaamein oma havaintoni kuumuudessa
oli kuitenkin se, että
kolme toissa vuonna istutettua
piippuköynnöstä, jotka viime vuonna
näyttivät päässeen
oikein mukavaan kasvuvauhtiin,
ovatkin kuluneen talven
aikana kuolleet.
Järkytyksestä on vaikea toipua,
vaikka rinnalla kasvaa kaikenlaista uutta.

Esimerkiksi viime kesänä
vanhalta siirtolapuutarhatontilta
siirretty akileija puhkesi kukkaan.
Se on sitkeä kaunotar ja
näyttää viihtyvän pihan varjoisassa kolkassa.

Kasvit ovat elollisia olentoja
ja niinpä niihin pätee sama kuin ihmisiin:
koskaan ei voi tietää
niiden päivien määrää.
Iloitsen siis kaikista elonmerkeistä.























Luvattu ukkonen kiersi meidät
ja pihamme toistaiseksi.
Onko huomenna kasteltava
vai saammeko jo sateen?





Kesäilta taittuu yöhön.
Uusi päivä tulee taas.


2 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Onpas sinulla kukkaloisto!

Täällä lounaisrannikolla on satanut ja ukkostanutkin, maa on saanut kaipaamansa vettä.

Blogger on käynyt vähän oikulliseksi. Tuli kirjoitusblogini kuva, joka ei viittaa kuvablogiini, niin kuin yritin. Vaan ei kai haittaa, tässä logossa on varmaan osoitteeni, jos tahdot katsoa, kuka sinua lukee.

~Bohemette~ kirjoitti...

Kiitokset käynnistä ja kommentistasi!