Keskeneräistä=elämää

Rva Pioni se sai miettimään

keskeneräisyyden tematiikkaa.

Mielessä ovat vilisseet kaikenlaiset

keskeneräisyyden ilmenemismuodot

ja eräätkin valmistuneet tai

edelleen vaiheessa olevat projektit.

Yhden projektin ajattelin esitellä nyt:

se on kombinaatio

askelmat - portaat - portti.

Tämä sijaitsee pikkuisen

rivitalopihamme reunassa.

Kun meille haluaa autolla helpoimmin saapua,

kannattaa jättää auto kadun varteen

ja koputella takaoveen.

Muuttaessamme taloon pihan ympärillä

oli vihreä lanka-aita ja tätä

mielestäni mielekästä reittiä käyttääkseen

oli nostettava koipensa aidan ylitse.

Ajattelin, että olisi mukavaa,

jos paikalla olisi portti

ja rinteessä askelmat.

Tuumasta toimeen:

ensimmäisenä kesänä

vasta sommittelin,

toisena sain aikaiseksi

askelmat ja portaat.

Vihdoin nyt kolmantena vuonna

olen saanut askarreltua portin

jämälaudoista ja maalattua sen.

Nyt on syreeniaita vieressä

sen näköinen, että sitä olisi

mukava ohjata kasvamaan

vaikkapa kaaren muotoon portin ylle.

Vaan syreenikin on alati keskeneräinen.

On pakko malttaa odottaa sen kasvua.

Seuraavaa vaihetta kannattaa siis

pihakeinussa istuen sommitella

ja suunnitella tarkkaan.

Sitten joskus on toteutuksen vuoro;

kun on aika.

Eikös elämä vähän sellainen projekti ole,

että se kehittyy ja laajenee

ja muuttaa muotoaan koko ajan.

Kun katselen kätteni jälkeä,

mieleen tulee aina uusia ideoita,

kuinka jo olevaa voisi

muuttaa, kehittää, hioa.

Eihän siis olla niinkään huolissamme

keskeneräisyydestä kuin iloisia

siitä mitä olemme saaneet aikaan,

vaikka se olisi vasta suunnitelma..?

Mitenkä se oli:

että lasi olisi puoliksi täynnä..?

Yritetään edes?

Keskeneräisyyden sietämisen kykyä kaikille!