Kohtaaminen, ehkä viimeinen

Kuvaaminen ja kuvien tarkastelu

on kiehtovaa sinälläänkin,

mutta uudenlaista syvyyttä siihen

näyttää väkisinkin tulevan

erilaisten haasteiden myötä.

Makrotex-haasteblogin kautta

olen seikkaillut erilaisissa

kuvablogeissa ja löytänyt

uusia haasteblogejakin:

Mustavalkomaanantaihin

näkyy kelpaavan kuva kuin kuva,

kunhan on mustavalkoinen.

Tämän viikon aihe "kohtaaminen"

toi mieleen yhden nimenomaisen

kuvan isäni albumista.

Isä kaksoisveljineen ja isosiskoineen

kohtaa siinä oman isänsä,

joka on lomalla jatkosodan rintamalta.

Ilmeet ovat melko vakavat.

Kuva tuo mieleen

valokuvausta suuremmat haasteet,

joita omassa elämässäkin riittää...

onneksi sentään tuonkaltaisia haasteita

ei meillä juuri nyt ole.

En tiedä, oliko isän ja lasten

kohtaaminen heidän viimeisensä,

mutta ainakin yksi viimeisistä, sillä

isänisäni jäi rintamalle kesällä 1941.

Ehkä jo ensi viikolla otan itse haastekuvan...

siihen saakka yritän vain hahmottaa

todellisuutta ja sen haasteita.

Mittari nollassa

Ei lämmitä enää aurinko, ei,

eikä tähän pimeyteen auta kuin

sytytellä omia valonlähteitä,

jotka onneksi myös lämmittävät.

Tavoistani poiketen

en ottanut uusia kuvia,

vaan kokosin melko

tuoreesta muistista

muutaman lämmittävän liekin

Makrotex-haasteeseen.

Ruoka-asioita

Muun kiireen keskellä tuli

viikon Makrotex-haastekuvat

näpsittyä kätevästi evästauolla.

Aiheena siis "ruoka".

Tuoretta...

Ja kuivatavaraa.

Pionin terälehdet

ovat silmänruokaa

ennen ravinnoksi päätymistään.

Rouskis ja nam.

Lisää ruokakuvia täällä.

Silmänruokaa eli Koruja kauniille täällä.

Metallia syyssäässä

Tämänviikkoisen Makrotex-haasteen "metalli"

toi aihetta mutustellessa mieleen musiikinkin,

mutta tämä tihkusateisen harmaa pehmeys

jotenkin hylkii sellaisen äänimaailman tunnelmaa.

Tai voisihan metalli toisaalta raikastaakin?

Marraskuun lapsena kuitenkin pidän

tällaista säätä suloisen turvallisena,

enkä tahdo sen rauhaa raastaa rikki.

Ulkoilussakin on syksyn kirpeää nautintoa,

kunhan muistaa pukeutua oikein.

Minun metallikuvani tallentuivat

siis pihasta, edelleen.

Lisää metallikuvia näet täällä.

Virveriikan ihanat arpajaiset löydät täältä.

Numeroita ja muistoja

Kuluvan viikon

teemaextran ja makroblogihaasteen

aiheena on "numero".

Minun numeroni nousivat

muutaman viikon takaisesta,

itseltäni toteuttamatta jääneestä

"muisto"-aiheesta.

Isäni vuonna 1951 äidiltään joululahjaksi saama

Kultaisen kirjaston kuvasanakirja.

Koirankorville sivut

ovat menneet myös minun

ja sittemmin omien lasteni käsissä.

On hauska tutkia,

miten maailma ja sen selitykset

ovat muuttuneet.

Summer is over,

autumn is here.

.

.

.

Muisto omasta lapsuudestani:

Ensi"kenkäni" vuodelta 1968.

.

.

.

17.11.91

Parisuhde sormuksen antajan kanssa päättyi,

mutta sen tuloksena

minulla on kaksi ihanaa lasta.

Ei ihan huono sormus siis.

.

.

.

Lisää numeroita täällä.

Ruskeaa päin

Ruskeaksi käyvä kasvillisuus,

maatuvat lehdet ja maan multa,

jota madot möyhentävät.

Kun kesä on ollut runsas,

tuntuu pehmeä ja utuinen ruskeus hyvältä.

Talven valkoista odotellessa

kietoudun ruskeaan.

Lisää ruskeaa löydät täältä:

Virhe on katsojan silmässä...

Makroviikoilla aiheena on vika/virhe.

Syksyn voi kasvi-intoilija nähdä yhtenä virheiden hyökynä:

kukat kuolevat, kaikki juuri äsken ihailtavana

hehkunut vihreys katoaa...

Kesäisen rehevän luonnon kauneus ei ole vain katsojan silmässä

vaan jotain absoluuttista hyvää, näin uskon.

Tähän kukoistukseen syksyn tullen ilmaantuvat

viat ja virheet on parasta nähdä

osana luonnollista ja tarpeellista kiertoa.

Kuolema mahdollistaa uuden elämän taas keväällä.

Ja nyt kauneus ehkä todella on kiinni

katsojan silmästä ja kyvystä nähdä.

Kaunista syksyä, talvea ja vuorollaan

taas uutta kevättä ja kesää jokaiselle!

Auringonkukka puhkeaa kukkaan...

...ja samassa se jo nuokkuu ja kuihtuu.

Lisää "viallisia" kuvia:

Kastehelmiä

Kastehelmi on lasisarja, josta olen pitänyt lapsesta lähtien,

ja ne siniset lautaset lapsuudenkodista ovat nyt omalla hyllylläni.

Etsin lompakkoni poimuista mahdollisesti sinne piiloutuneita seteleitä

siinä toivossa, että voisin ostaa lisää vanhoja sarjan astioita.

Kastehelmet astioissa muistuttavat niin kovin aitoja

aamuisia kastehelmiä, joita näin loppukesästä saa ihailla.

Aamuinen lehdenhakureissu tyssäsi tänäänkin heti ovelle,

kun helmet seisauttivat kimalluksellaan.

Aamun lehtiä ovat siis kasteiset salaatin, ruusun, hopeamarunan,

kalliokielon, auringonkukan ja akileijan lehdet.

Jokohan ne yöllä olivat kuurassa, jopa?

No, hyvä näin: sen Hesarin ehtii hakea ja lukea myöhemminkin,

aamukaste ei odota.

(Klikkaamalla näet kuvat isompina.)

Täällä lisää lehtikuvia:

Unikon aika

Ensin siis makroblogihaasteeseen,

jonka aiheena on lasi.

Myönnän, etten haasteeseen suhtautunut

kovinkaan kunnianhimoisesti.

Yritän vain nauttia maksimaalisesti

kaikista mahdollisista kukista,

kun niitä vielä on!

Kukkia on siis tuotava sisäänkin,

lasisiin astioihin.

Työpöydän nurkallekin sopii kukkia.

Ja sitten vain tunnelmoidaan.