Numeroita ja muistoja

Kuluvan viikon

teemaextran ja makroblogihaasteen

aiheena on "numero".

Minun numeroni nousivat

muutaman viikon takaisesta,

itseltäni toteuttamatta jääneestä

"muisto"-aiheesta.

Isäni vuonna 1951 äidiltään joululahjaksi saama

Kultaisen kirjaston kuvasanakirja.

Koirankorville sivut

ovat menneet myös minun

ja sittemmin omien lasteni käsissä.

On hauska tutkia,

miten maailma ja sen selitykset

ovat muuttuneet.

Summer is over,

autumn is here.

.

.

.

Muisto omasta lapsuudestani:

Ensi"kenkäni" vuodelta 1968.

.

.

.

17.11.91

Parisuhde sormuksen antajan kanssa päättyi,

mutta sen tuloksena

minulla on kaksi ihanaa lasta.

Ei ihan huono sormus siis.

.

.

.

Lisää numeroita täällä.

Ruskeaa päin

Ruskeaksi käyvä kasvillisuus,

maatuvat lehdet ja maan multa,

jota madot möyhentävät.

Kun kesä on ollut runsas,

tuntuu pehmeä ja utuinen ruskeus hyvältä.

Talven valkoista odotellessa

kietoudun ruskeaan.

Lisää ruskeaa löydät täältä:

Virhe on katsojan silmässä...

Makroviikoilla aiheena on vika/virhe.

Syksyn voi kasvi-intoilija nähdä yhtenä virheiden hyökynä:

kukat kuolevat, kaikki juuri äsken ihailtavana

hehkunut vihreys katoaa...

Kesäisen rehevän luonnon kauneus ei ole vain katsojan silmässä

vaan jotain absoluuttista hyvää, näin uskon.

Tähän kukoistukseen syksyn tullen ilmaantuvat

viat ja virheet on parasta nähdä

osana luonnollista ja tarpeellista kiertoa.

Kuolema mahdollistaa uuden elämän taas keväällä.

Ja nyt kauneus ehkä todella on kiinni

katsojan silmästä ja kyvystä nähdä.

Kaunista syksyä, talvea ja vuorollaan

taas uutta kevättä ja kesää jokaiselle!

Auringonkukka puhkeaa kukkaan...

...ja samassa se jo nuokkuu ja kuihtuu.

Lisää "viallisia" kuvia:

Kastehelmiä

Kastehelmi on lasisarja, josta olen pitänyt lapsesta lähtien,

ja ne siniset lautaset lapsuudenkodista ovat nyt omalla hyllylläni.

Etsin lompakkoni poimuista mahdollisesti sinne piiloutuneita seteleitä

siinä toivossa, että voisin ostaa lisää vanhoja sarjan astioita.

Kastehelmet astioissa muistuttavat niin kovin aitoja

aamuisia kastehelmiä, joita näin loppukesästä saa ihailla.

Aamuinen lehdenhakureissu tyssäsi tänäänkin heti ovelle,

kun helmet seisauttivat kimalluksellaan.

Aamun lehtiä ovat siis kasteiset salaatin, ruusun, hopeamarunan,

kalliokielon, auringonkukan ja akileijan lehdet.

Jokohan ne yöllä olivat kuurassa, jopa?

No, hyvä näin: sen Hesarin ehtii hakea ja lukea myöhemminkin,

aamukaste ei odota.

(Klikkaamalla näet kuvat isompina.)

Täällä lisää lehtikuvia:

Unikon aika

Ensin siis makroblogihaasteeseen,

jonka aiheena on lasi.

Myönnän, etten haasteeseen suhtautunut

kovinkaan kunnianhimoisesti.

Yritän vain nauttia maksimaalisesti

kaikista mahdollisista kukista,

kun niitä vielä on!

Kukkia on siis tuotava sisäänkin,

lasisiin astioihin.

Työpöydän nurkallekin sopii kukkia.

Ja sitten vain tunnelmoidaan.

Lomalla minäkin

Makroblogihaasteen aiheena on "Lomalla".

Ja lomallahan tässä ollaan, tavallaan.

Loma ei minulle ole pitkään aikaan ollut ulkomaita tai pitkiä reissuja,

ihan vaan kotipihassa notkumista, konttaamista ja viipyilyä.

Lomalla ehtii seurata vaikkapa

ruusun nupun puhkeamista ja kukan lakastumista.

Kauneutensa kummassakin.

Kukat ne ovat tarkkailun kohteena ylipäänsä, lomalla tai ei.

Ainakin tämä on lomaa talvesta, pimeydestä,

kylmyydestä, luonnon alastomuudesta.

Ah.

Syksyn merkkejä..??!!

Postilaatikosta löytyi tänään mukavia...

mutta myös hiuksianostattavia asioita!

Yllätyksekseen allekirjoittanut, joka ei milloinkaan voita

minkäänlaisissa arvonnoissa, sai Divaani-lehden Facebook-sivun

arvonnassa testattavaksi (mitä se sitten merkitseekään?!)

Sari Sirkkiä-Jarvan ja Ilpo Kuparisen Romuromanttisen sisustuskirjan.

Näyttää mukavalta!

Omien romujensa romanttisiksi sisustuselementeiksi saattamiseen

sitä toki kaipaa aina oivaltavia ideoita.

Ja "romua" on niin mukava kerätä muualtakin!

Toinen mukava postilähetys oli uusi Novita-lehti,

mutta HEI, sehän on täynnä SYYSasusteita ja -ohjeita!

Kyllä menivät kylmät väreet pitkin selkäpiitä.

Vielä sitä pitää niin tiukasti kesästä kiinni kuin vain voi.

Kieltämättä houkuttelevia ohjeita lehdessä oli,

ja uusia, ihania lankojakin.

*Huokaus*

Voiko haaveilun ja suunnittelun syysviimojen varalta siis jo aloittaa,

ilman että tulee haikeus ja suru puseroon?

Pehmoilua kotona

Makrohaasteen mukaisesti etsin tänä pehmeän kosteana päivänä

kotoa pehmeitä asioita ja värejä...

lampaantalja lepakkotuolissa ja hartiahuivi sen seurana

sopivat juuri tähän säähän!

Nyt sopii myös harrastaa japanilaisen hiekkapuutarhan haravoimista.

Omani on melko pieni ja askeettinen, hiekka on tuotu Pärnusta

ja sinne voi muistoissa palata tuon ääressä mietiskellessään.

Hiekka ei tosin läheltä näytä niin pehmeältä kuin se on!

Suloisen utuisia tunnelmia kaikille makroilijoille!