Makrohaasteena kuluvalla viikolla näyttää olevan eläin ulkona...
kimalainen kävi vuohenkellossa ja kun sen tietää, niin sen näkee:
tummana varjona kukan sisällä :)
Helle on lamauttanut kuvaajan ja tuntuu, kuin samoin olisi käynyt eläimillekin?
Perhosia ei pihassa ole pahemmin näkynyt, mutta peippikuoriaiset ne jaksavat.
Siispä osallistumiskuvani olkoon niiden pariutumiskäytännöistä.
Muistuttavat ihmisten vastaavia:
ensin on syöty hyvin ja sitten alkaa kuhertelu.
Nokkosperhonen sentään viivähti hetken
katseeni alla ja kuvasta vasta näkee,
kuinka söpön pörröinen sen selkä on!
Makrot ovat mukavia!
Vaikka en koko pitkän talven haaveillusta lämmöstä haluakaan valittaa,
toivon että pian jaksan taas kuvata innokkaammin.
3 kommenttia:
Kivat kuvat.
Kissankellomainen on vuohenkello väreiltään ja muodoiltaan. Siinä on satumaisuutta.
Kauniisti kuoriaiset kimmeltävät touhussaan, ne vielä jaksavat.;))
Kiitokset kommenteista; vuohenkellosta pidän itsekin, vaikka se onkin aika aggressiivinen leviämään. Olkoonkin ns.rikkaruoho, annan sen hallitusti levitä perennapenkissä!
Lähetä kommentti