maanantaina, elokuuta 03, 2009

Graffiteihin, vihdoin...



Nyt vihdoin pääsen asiaan, 
eli löydettyäni pari viikkoa sitten tilatut 
nimikointilaput postilaatikosta tänään 
ei ollut vaikea arvata, 
missä hommassa loppuilta kuluisi...
















Kun laput oli kiinnitetty, 
oli seuraava ongelma sijoittelu...
mutta kun lähdin laskettelemaan 
pyörällä Hallilasta kaupungin suuntaan, 
tulivat paikat oikeastaan itsestään vastaan. 

Näin ne sitten menivät...







































Ensimmäiseksi noteerasin bussipysäkin 
Nekalan palvelukeskuksen edessä; 
ei mikään huisin silmiä hivelevä näky. 

Onhan tuossa noita perinteisiäkin (vanhanaikaisia?) graffoja, 
kiinnitin seuraksi pienimmän valmiista jutuistani: 
käsityökorista löytämäni 
lapasentekeleen palmikkoisen rannekaistaleen, 
jota ei koskaan ollut täydennetty 
valmiiksi lapaseksi asti. 

Siihen sitten väkersin lisäksi kukkasen. 
Tulipa hempeä... Olkoon tämä "Mummunruusu". 
Ehkä ilahduttaa jotakuta vanhusta onnikkaa odotellessa...




(Tuossa se jo kuvassa paikoillaan 
oikeanpuoleisessa pystykaiteessa onkin, 
vaikka ei näykään kunnolla.)




Seuraavaksi ajellessani fillarilla Norssin ohi, 
tuli mieleen kokeilla 
(=sovittaa...on yllättävän pienestä kiinni se, 
soveltuuko paikka graffitille tai graffiti paikkaan...) 
"Pääkallokoplaa" koulun hieman vankilan aitaa 
kevyempään piha-alueen rajaimeen.



Hyvin sopikin. 
Ties millä valvontakameralla kiinnitys taltioitiin, 
ja saas nähdä sietääkö oppilasmassa tätä...
liekö koulun alkaessa vielä paikoillaan?



Kolmonen, virkatut kukat 
(muinainen aloitelma kangaskassin "päällysteeksi", 
mutta lanka loppui kesken...) 
eli "Lyhtypylvään päiväpeitto", 
halusi jäädä Viinikan kirkon kulmalle.



Omasta mielestäni tämä näytti kaikkein 
hauskimmalle näistä aloitusjutuistani, 
vaikka ympäristö ei mitenkään ruma olekaan...
saas nähdä mitä kirkonmiehet ovat mieltä...

Hetkinen, minähän olen seurakuntalainen, 
ja tämä on kotikirkkoni. 
Kelpaako siis minun tapani 
osallistua seurakuntaelämään..?




Viimein päädyin Tampereen 
ympäristöestetiikan huipentumaan...
Viinikan liikenneympyrään. 

Joukkoprojektin voisi agitoida uuden 
keskusvalopylvään verhoamiseksi 
vaikkapa samettilankapulloveriin..?!!



Tämä "Asvalttiruusu" päätyi nyt vain 
suojatien reunan liikennemerkkiin...




Jännittävin vaihehan alkaa nyt: 
kuinka kauan pysyvät nämä juttuni paikoillaan..? 

Saa raportoida!


6 kommenttia:

emmi kirjoitti...

Hei! Olen koko viikon hyörinyt Pitsikirjan teossa ja sitten löysin siskon hääpäivänä sinun graffitin Viinikan kirkon edestä. Loistavaa.

Meidän pitsiblogi:
http://a-lace-diary.blogspot.com/

~Bohemette~ kirjoitti...

Kiitokset kommentista; mukavaa jos graffiti ilahdutti eli täytti tehtävänsä! Pitsejä olen ajatellut tehdä enemmänkin kunhan ehdin.

~Bohemette~ kirjoitti...

Lyhtypylvään päiväpeitto oli puuvillalankaisena ilmeisesti sateen lörähdyttämä ja bussin ikkunasta aikani seurattuani kuinka se toisina päivinä oli valahtanut maanrajaan ja toisina jonkun ylemmäs nostamana, vihdoin sain aikaiseksi pyöräillä paikalle ja ommella ohutta kumilankaa työn reunoihin. Nyt tuntuisi taas pysyvän paikoillaan. Samoin kumilangalla avitin Pääkalloja Norssin aidassa. Kiitos lapsukaiset, ettette vielä ole repineet niitä irti!

Nyt on niin paljon ollut asusteprojekteja, ettei uusia graffiteja ole syntynyt, ideoita kyllä. Joten luultavasti tulen palelluttamaan sormeni syyspimeillä kiinnityshommissa...

Anonyymi kirjoitti...

Tämän alimman bongasin tänään ja samalla myös blogisi. Kauniita töitä! :)

~Bohemette~ kirjoitti...

Aijuu, Mummunruusunkin oli joku päättänyt hävittää taannoin...ehkä se bussipysäkki on sittenkin mukavampi ilman koristeluyrityksiä...

Auli kirjoitti...

Hienoja graffitteja. Minä en ole vielä päässyt tähän vaiheeseen, tekis kyllä mieli uskaltaa...