Kapeita kujia, pitkiä pellavia

Kun näin Veera Välimäen 

Laneway-tunikan ohjeen ensi kertaa, 

kaivelin välittömästi sähköistä rahapussiani 

ja ostin ohjeen plakkariini.

Vihdoin, vuoden verran asiaa haudottuani 

päätin tarttua toimeen ja lähteä yrittämään.

Sepä kannatti: saman tien neuloinkin 

hieman talvisemman, tumman version 

sekä Kerän hyllyssä 

huhuilleesta pellavalangasta hullaannuttuani 

vielä toisen, keväisemmän, puseropituisen.

Pieniä muokkauksia ohjeeseen tein 

molemmilla kerroilla; 

niistä enemmän Ravelryssa.

Värit ovat mieleisiäni, moneen sopivia, 

hillittyjä, luonnollisia.

Nämä istuvat keveinä yllä

ja kevät on vieläkin ihanampi!

.

.

.

Laneway 1

Lanka Mabel & Ivy Coast.

Värit Charcoal, Nimbus ja Blackcurrant.

Menekki 3,9 kerää (195 g, 1365 m).

Pyöröpuikot 3 mm ja 3,5 mm.

.

.

.

Laneway 2

Lanka Katia Lino (pääväri) / Isager Plant Fiber (raidat).

Värit 7 Beige / 0 Valkoinen.

Menekki 4,5 kerää (225 g, 675 m) / 0,7 kerää (35 g, 105 m).

Pyöröpuikot 3 mm ja 3,5 mm.

Lisää viherrystä

Taas kerran Kerään astuessa ihanat langat 

ja eritoten värit veivät mennessään.

Syntyi suloinen, kesäinen toppi 

sekä huivi, joka tuo pukeutumiseen kevättä.

Kaulani ja hartiani kaipaavat huivin suojaa 

oikeastaan aina muulloin kuin kesähelteillä. 

Siksi huiveja ei voi koskaan olla liikaa.

Sään lämmetessä kuitenkin kaipaa villan tilalle 

jotain vähemmän hiostavaa, 

vaikkapa pehmeän puuvillan ja 

viileän pellavan sekoitetta. 

Myös topissa lanka on ihanan viileää ja laskeutuvaa 

ramin, hampun ja bambun sekoitetta.

.

.

.

Linum tee

Lanka Isager Plant Fiber. 

Väri 46/C.

Menekki 2,9 kerää (145 g, 435 m). 

Pyöröpuikko 3 mm.

.

.

.

Nurmilintu

Lanka Isager Bomulin. 

Väri 46.

Menekki 2,6 kerää (130 g, 542 m). 

Pyöröpuikko 2,75 mm.

Nurmilintu seppelvarvulla, Stephanandra incisa.

Nurmilintu metsämännyllä, Pinus sylvestris.

Nurmilintu sembramännyllä, Pinus cembra.

Tätä huivia tuskin riisun ennen syksyä.

Kevään merkkejä!

Kun aurinko häikäisee silmiä jo toista päivää peräkkäin, 

sitä rohkaistuu ajattelemaan, että jokin 

lämpimämpi vuodenaika tekee oikeasti tuloaan. 

Kevät on toki kutitellut mieltä jo jonkin aikaa, 

jopa tällainen hämärissä viihtyvä marraskuun lapsikin 

kun kyllästyy auringon kuurupiiloon 

tarpeeksi monen valottoman viikon jälkeen. 

Itsekseen sitä on sitten tupansa nurkassa valikoinut 

puuhan alle neuleita, joilla on edes kevättä enteilevä nimi. 

Ja hyvinkin ehtii niistä nyt vielä hyötyä saada 

ennen kuin sää todella lämpenee ja iloksi muuttuu.

Hatanpään Arboretum kutsui kuvaamaan huiveja valossa.

.

.

.

Kiuru

Lanka Cascade 220 Sport, jota jäi villapaitaprojektista sopivasti yli. 

Väri N8401, Silver Grey.

Menekki 3 vyyhtiä (150 g, 450 m).

Pyöröpuikko 4 mm.

Veera Välimäen ohjeissa itselleni piilevä koukku on yleensä 

jokin tekninen juju, jota haluan kokeilla. 

Tämä malli vain sattui Huivileikki-kirjasta silmääni niin 

kauniina ja houkuttelevana, 

että en voinut sitä vastustaa.

Huivi syntyi nopeaa tahtia, kolmessa illassa,
eikä se todellakaan pettänyt odotuksia.

.

.

.

Siitepölyä

Lanka Isager Alpaca 2. 

Väri 46, Light Green.

Menekki 2,4 vyyhtiä (120 g, 600 m).

Pyöröpuikko 3,5 mm.

Äitini toivoi taannoin 
lämmittävää huivia hartioilleen, 

ja Kerässä pistäytyessäni tämä ihanan 

huurteinen lanka hyppäsi kassiini. 

Minkäs teit, uutta huivia siis alulle, 

ja kun Huivileikki nyt oli valmiiksi avattu, 

sieltähän se löytyi sopivan 
jujukas malli tähänkin hätään.

Ajattelin tuosta vain puhaltaa tämän siitepölyn 

äidin harteille,mutta viimeisen osion 

joustinneule kierretyin silmukoin 

kestikin yllättävän monta iltaa askaroida.

Silmiäkään ei sopinut pahemmin irrottaa työstä,

vaarana kun oli, että lanka menee sääpuoleen 

(äidiltä opittu sanonta!).

Allergisia reaktioita ei kuitenkaan 

tästä siitepölystä tullut,

päinvastoin.

Valmis huivi herätti ihastusta 

paitsi saajassa, myös tekijässä.

Ehkä siis vielä joskus uudestaan...

Ja niin, kyllä ne ihan oikeatkin siitepölyt ja kiurut 

ovat täällä ennen kuin huomaammekaan!

Kätevää joulua!

Piparkakkutaloprojekti 

on jo muutaman vuoden kuulunut 

jouluvalmisteluideni tärkeimpien 

projektien joukkoon. 

Usein olen sen tehnyt 

pikkujoulukauden avaukseksi.

Nyt jätin tämän perinteeksi muodostuneen 

joulupuuhan viime tinkaan, 

enkä ehtinyt siihen käyttää 

koko päivää, minkä talonrakennus 

on yleensä ottanut.

Kunnianhimoisen taloprojektin sijaan 

tyydyin siis pienempien rakennelmien 

liukuhihnatuotantoon.

Tämä neljän pöntön erä olikin 

keveää työtä eikä vienyt kuin 

kolmisen tuntia kaikkinensa. 

Niitä varsinaisia käsitöitäkin on 

yömyöhäiseen valmistettu. 

Äiti on varmasti jo odottanut 

olohuoneen mattoaan.

Malli on Lankavan (ent. Kauhavan Kangasaitta) Aura, 

Taito Shopin ontelokuteesta löytyi juuri oikea väri.

.

.

.

Oikein ihanaa, 

piparkakkuista joulua!

x

Syntymäpäivämme

Teemana tänään on viimeiset 20 vuotta. 

Äitinä. Ja tyttärenä.

Tytär sellaisena, 

joka ei koskaan pikkuisena halunnut 

vaaleanpunaista prinsessahörhelöä, 

mutta rekisteröi kyllä kaikki vaatteensa 

ja muistaa menneet niiden mukaan.

Nyt tytär saavuttaa 20 vuoden iän

ja äiti ihmettelee ja kipuilee.

Synnyimme yhdessä, äiti ja tytär.

Minne vuosikymmenet menivät?

Onneksi tytär pysyy ja paranee. 

Edelleen vaatteet ja asusteet ovat hänelle tärkeitä. 

En tosin yhtään tiedä, kuinka hän huomisena 

syntymäpäivänään päättää pukeutua. 

Saatoin kuitenkin h-hetkeksi päätökseen 

jo viime talvena aloitetun projektin, 

Debbie Blissin Rialto Lace -langasta 

neulotun pitsikauluksen. 

Ehkäpä tilaustyö edelleen on mieleinen. 

Ja ehkä siihenkin kiinnittyy jokin muisto 

toisten kahdenkymmenen 

vuoden kuluttua ihmeteltäväksi?

Lanka on ihanaa työstää, 

mutta sen verran ohutta, että tekemisen into 

ehti loppua muutamaan kertaan, 

kun virheen sattuessa ei vanhoilla silmillä 

saanutkaan tilannetta korjattua ja 

piti aloittaa alusta. 

Tarkkana siis tämän kanssa.

Kaunihia kauluksia!

Messuilin minäkin

Terveiset Kädentaidot-messuilta. 

Ei, en ollut viikonloppuna 

Helsingin Messukeskuksessa. 

Tampereen messuthan ne olivat 

jo reilu viikko sitten, 

ja ostin Titityyn ständiltä 

aivan ihanaa silkkivillaista lankaa, Silkbloom Finoa. 

Terveiset tulivat nyt vasta oikein tosiksi 

kun sain valmiiksi äidille huivin, 

johon tätä suloista ja 

mukavasti puikoilla soljuvaa lankaa 

meni melko tarkkaan 150 g. 

Pitsihuivin malli on Novitan lehdestä syksyltä 2012.

Tällaiset mallit ovat omia suosikkejani, 

ne kun taipuvat kaulanlämmittäjästä hartiahuiviksi.

Kuva: Novita

Siinä se on. 

Eiköhän se ole sitten morjens ja

seuraavaa projektia kohti.

Haastaudun: 11 kysymystä

Elämä tuntuu haastavan joka päivä. 

Väliin voi tulla myös lähimmäisen 

henkilökohtaisesti haastamaksi.

Rouva Pioni oli haastanut minut, 

sen huomasin vähän niinkuin vahingossa.

Olen sillä tavalla haasteisiin tottunut, 

että en paljon tarvitse tuumimisaikaa, 

kun jo käärin hihani.

Annan Rouva Pionin haasta(tell)a, minä vastaan.

.

.

.

1)  Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

Ihmisen itsemääräämisoikeus on 

pyhä ja koskematon. 

Se, että saa olla oma itsensä ilman arvostelua, 

tuomitsemista ja

vaatimuksia, jotka 

polkevat tätä oikeutta.

2)  Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

Koska tämä on nykyään Käsityöblogi, 

vastaan: käsitöistä. 

Vastaisin kai joka tapauksessa 

näin juuri nyt. 

Mutta kunhan uusi kesä tulee, 

ehkä vastaan, että puutarhatyöt. 

Tai ulkoilmakäsityöt. 

Tai hetket lähimpien kanssa, 

erityisesti silloin, kun sitä kaivattua 

Omaa Aikaa on ollut 

jo melkein liiankin kanssa.

Ruoka on erityisen nautinnollinen asia, 

kun sen voi valmistaa 

itse kerätyistä raaka-aineista. 

Joskus (kuten viime viikonloppuna) 

voi vielä marraskuussa löytää vaikkapa 

salvian, josta saa 

ainekset pastakastikkeeseen...

3) Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

Uni.

4) Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

Niitä on todella paljon, ja on ihanaa, 

että ne ovat ja pysyvät ja ne voi löytää uudestaan. 

Elliott Smith on iki-ihana lohtuni, 

jonka nerokkaista lauluista 

vaikkapa Happiness

kantaa iloa haikeudessaan.

5) Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

Muistissa on vielä tuoreena kesäinen retki Taidekeskus Purnuun 

ja teoksiin sen ihanassa maisemassa. 

Tätä kokemusta voin vain 

lämpimästi suositella.

6) Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? Millainen se/ne ovat?

Kyllä ne on villasukat.

7) Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

Kesät mökillä, jota ei enää ole.

8) Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

Status quo.

9) Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

Missä on lähin peili?

10) Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

Lumi, huuruinen hengitys, 

kotiinpaluut, kuppi teetä, 

käsityöt sohvan nurkassa. 

Kevään odotus.

11) Miten suhtaudut joulunodotukseen?

Joulu tulee omalla painollaan, 

odotus ei sitä tuo.

.

.

.

Haasteeseen kuuluu 

uusien ihmisten haastaminen. 

Haastan siis kaikki, jotka 

eksyvät lukemaan näitä rivejä. 

Erikseen voisin haastaa blogistin

Mama Flown takaa.

Puhtini näyttää loppuvan kesken. 

En saa kehitettyä uusia kysymyksiä. 

Niinpä haasteen vastaanottaja saa 

vastata samoihin tai 

itsekeksimiinsä kysymyksiin. 

Annetaan tämä minulle anteeksi, jookos.