Uusia tuulia...

Sade piiskaa ikkunoita ja sisälläkin tarvitaan villasukkia ja jumppereita. Kunhan luvattu lämpöaalto tulee, lähtevät nuo pihan krassin taimet ystävineen reippaaseen kasvuun! Nautitaan siis sateesta!

Luminen yksityiskohta talvisessa satukirjamaisemassa

Jassoo, nyt se mohairjuttu, "Pakkassumu" kiinnittyi ohikulkumatkalla Sampolan kirjaston edustan kaiteeseen.



Ei tullut ihan suoraan vaan sauma vähän vetää, lumihangesta ja kohmeisista sormista johtuen. Ajatuksissa on jo sisar tälle ja mielessä sopiva paikkakin...let's see.

Vihdoin jotain uutta...

Viimeksi tapahtunutta: edellisistä kiinnityksistä ainakin 3/5 on lähtenyt kävelemään. Siitä huolimatta pienen tönäisyn saatuani sain itseni liikkeelle ja väsäsin vanhoista huovutetuista lapasista "Käsi kädessä" -työn ja kiinnitin sen kohmeisin sormin Tampereen Kuninkaankadulle Tirkkosen talon edustalle penkinkaiteeseen. Voishan tuossa vaikka käsiä lämmitellä..?!





Toinenkin pikkuinen mohairpitsi oli mukana, mutta ihan sopivaa paikkaa ei löytynyt joten pitänee kuljetella sitä mukana kunnes jää johonkin sopivaan tankoon.

Uutta putkeen...

Innostuneena nyt kaikenlaisista käsitöistä jälleen, 

välissä huovutin kukkaköynnöksen. 

Ennen huovutustahan nuo ovat kamalia kasoja, 

vaikka nopeita tehdä...

...mutta koneesta tultuaan kaunistuneet. Sovitin kaulaanikin tätä,

mutta päätin, ettei tämä ole koru vaan tosiaan graffiti, 

ja että illan tullen kuitenkin menen etsimään sopivan paikan 

jostain päin Tampereen keskustaa...

.

.

.

En sitten lopulta muistanut kiinnittää työtä, paikkoja kyllä katselin. 

Terassilta kotiin pyöräillessä en olisi kyllä tarjennut pysähtyäkään. 

Seuraavana iltana sen sijaan, 

Tapahtumien yön ihmisvirrassa, 

päädyin poikani kanssa Akateemisen kirjakaupan edustan 

massiiviseen pylvääseen, noin niinkuin asennuspaikkana.

Siihen se jäi.

Kaiken kaikkiaan oikein hauska ilta ja asennus: 

monta kivaa ihmistä kävi juttelemassa 

ja antamassa positiivista palautetta. 

Tuntuipa mukavalta!

Graffiteihin, vihdoin...

Nyt vihdoin pääsen asiaan, 

eli löydettyäni pari viikkoa sitten tilatut 

nimikointilaput postilaatikosta tänään 

ei ollut vaikea arvata, 

missä hommassa loppuilta kuluisi...

Kun laput oli kiinnitetty, 

oli seuraava ongelma sijoittelu...

mutta kun lähdin laskettelemaan 

pyörällä Hallilasta kaupungin suuntaan, 

tulivat paikat oikeastaan itsestään vastaan. 

Näin ne sitten menivät...

Ensimmäiseksi noteerasin bussipysäkin 

Nekalan palvelukeskuksen edessä; 

ei mikään huisin silmiä hivelevä näky. 

Onhan tuossa noita perinteisiäkin (vanhanaikaisia?) graffoja, 

kiinnitin seuraksi pienimmän valmiista jutuistani: 

käsityökorista löytämäni 

lapasentekeleen palmikkoisen rannekaistaleen, 

jota ei koskaan ollut täydennetty 

valmiiksi lapaseksi asti. 

Siihen sitten väkersin lisäksi kukkasen. 

Tulipa hempeä... Olkoon tämä "Mummunruusu". 

Ehkä ilahduttaa jotakuta vanhusta onnikkaa odotellessa...

(Tuossa se jo kuvassa paikoillaan 

oikeanpuoleisessa pystykaiteessa onkin, 

vaikka ei näykään kunnolla.)

Seuraavaksi ajellessani fillarilla Norssin ohi, 

tuli mieleen kokeilla 

(=sovittaa...on yllättävän pienestä kiinni se, 

soveltuuko paikka graffitille tai graffiti paikkaan...) 

"Pääkallokoplaa" koulun hieman vankilan aitaa 

kevyempään piha-alueen rajaimeen.

Hyvin sopikin. 

Ties millä valvontakameralla kiinnitys taltioitiin, 

ja saas nähdä sietääkö oppilasmassa tätä...

liekö koulun alkaessa vielä paikoillaan?

Kolmonen, virkatut kukat 

(muinainen aloitelma kangaskassin "päällysteeksi", 

mutta lanka loppui kesken...) 

eli "Lyhtypylvään päiväpeitto", 

halusi jäädä Viinikan kirkon kulmalle.

Omasta mielestäni tämä näytti kaikkein 

hauskimmalle näistä aloitusjutuistani, 

vaikka ympäristö ei mitenkään ruma olekaan...

saas nähdä mitä kirkonmiehet ovat mieltä...

Hetkinen, minähän olen seurakuntalainen, 

ja tämä on kotikirkkoni. 

Kelpaako siis minun tapani 

osallistua seurakuntaelämään..?

Viimein päädyin Tampereen 

ympäristöestetiikan huipentumaan...

Viinikan liikenneympyrään. 

Joukkoprojektin voisi agitoida uuden 

keskusvalopylvään verhoamiseksi 

vaikkapa samettilankapulloveriin..?!!

Tämä "Asvalttiruusu" päätyi nyt vain 

suojatien reunan liikennemerkkiin...

Jännittävin vaihehan alkaa nyt: 

kuinka kauan pysyvät nämä juttuni paikoillaan..? 

Saa raportoida!

Sijaistoimintoja...

niitä nimikointilappuja odotellessa...löysin käsityökorista jo yhden suoraan graffitiksi valmiin aloitelman. Nyt vain paikkaa miettimään että pääsee kiinnittämään oitis kun aika on! Seurattuani yhden graffitin hiljaista häviämistä kotitienooltani olen tullut tietoiseksi, että ilkivalta ei väistele näitä luomuksiakaan. Siis harkitsin, etten paljastaisi blogissa sijainteja kovin tarkkaan jotten anna vandaalille suoria ajo-ohjeita sentään...hmm.

Kun graffitiasia ei etene, olin sen sijaan kameran kanssa pyöräilemässä.

Laput tilattu!

Enää neuleet!

JA nyt vauhtiin!

Hesarin valaisemana neulegraffitien maailma imaiskoon, kun muutoin niin kaltoin kohdellaan...alkanen siis hahmotella melkoisen harmittomia kaupunkiympäristön koristuksia vähä vähältä. Vielä nimikointilappuset tilaamatta...

Näytän luoneen blogitilan ajat sitten...nytkö vihdoin alan sitä käyttää...?

Opinnot päätöksessä, uusien virtojen vietävänä...

Boheemielämääkö...yöelämää ainakin

Nöyränä tämä yöeläjä ottaa suosituksia vastaan: tahtoo digikameran, edullisen mutta hyvän ja tarkkuutta kyllin. Mikä se olisi? On jo pian huominen...siksi yrittää petiin pian, täysin luontonsa vastaisesti.