Makroviikoilla aiheena on vika/virhe.
Syksyn voi kasvi-intoilija nähdä yhtenä virheiden hyökynä:
kukat kuolevat, kaikki juuri äsken ihailtavana
hehkunut vihreys katoaa...
Kesäisen rehevän luonnon kauneus ei ole vain katsojan silmässä
vaan jotain absoluuttista hyvää, näin uskon.
Tähän kukoistukseen syksyn tullen ilmaantuvat
viat ja virheet on parasta nähdä
osana luonnollista ja tarpeellista kiertoa.
Kuolema mahdollistaa uuden elämän taas keväällä.
Ja nyt kauneus ehkä todella on kiinni
katsojan silmästä ja kyvystä nähdä.
Kaunista syksyä, talvea ja vuorollaan
taas uutta kevättä ja kesää jokaiselle!
Auringonkukka puhkeaa kukkaan...

...ja samassa se jo nuokkuu ja kuihtuu.
