Nyt vihdoin pääsen asiaan,
eli löydettyäni pari viikkoa sitten tilatut
nimikointilaput postilaatikosta tänään
ei ollut vaikea arvata,
missä hommassa loppuilta kuluisi...
Kun laput oli kiinnitetty,
oli seuraava ongelma sijoittelu...
mutta kun lähdin laskettelemaan
pyörällä Hallilasta kaupungin suuntaan,
tulivat paikat oikeastaan itsestään vastaan.
Näin ne sitten menivät...
Ensimmäiseksi noteerasin bussipysäkin
Nekalan palvelukeskuksen edessä;
ei mikään huisin silmiä hivelevä näky.
Onhan tuossa noita perinteisiäkin (vanhanaikaisia?) graffoja,
kiinnitin seuraksi pienimmän valmiista jutuistani:
käsityökorista löytämäni
lapasentekeleen palmikkoisen rannekaistaleen,
jota ei koskaan ollut täydennetty
valmiiksi lapaseksi asti.
Siihen sitten väkersin lisäksi kukkasen.
Tulipa hempeä... Olkoon tämä "Mummunruusu".
Ehkä ilahduttaa jotakuta vanhusta onnikkaa odotellessa...
(Tuossa se jo kuvassa paikoillaan
oikeanpuoleisessa pystykaiteessa onkin,
vaikka ei näykään kunnolla.)
Seuraavaksi ajellessani fillarilla Norssin ohi,
tuli mieleen kokeilla
(=sovittaa...on yllättävän pienestä kiinni se,
soveltuuko paikka graffitille tai graffiti paikkaan...)
"Pääkallokoplaa" koulun hieman vankilan aitaa
kevyempään piha-alueen rajaimeen.
Hyvin sopikin.
Ties millä valvontakameralla kiinnitys taltioitiin,
ja saas nähdä sietääkö oppilasmassa tätä...
liekö koulun alkaessa vielä paikoillaan?
Kolmonen, virkatut kukat
(muinainen aloitelma kangaskassin "päällysteeksi",
mutta lanka loppui kesken...)
eli "Lyhtypylvään päiväpeitto",
halusi jäädä Viinikan kirkon kulmalle.
Omasta mielestäni tämä näytti kaikkein
hauskimmalle näistä aloitusjutuistani,
vaikka ympäristö ei mitenkään ruma olekaan...
saas nähdä mitä kirkonmiehet ovat mieltä...
Hetkinen, minähän olen seurakuntalainen,
ja tämä on kotikirkkoni.
Kelpaako siis minun tapani
osallistua seurakuntaelämään..?
Viimein päädyin Tampereen
ympäristöestetiikan huipentumaan...
Viinikan liikenneympyrään.
Joukkoprojektin voisi agitoida uuden
keskusvalopylvään verhoamiseksi
vaikkapa samettilankapulloveriin..?!!
Tämä "Asvalttiruusu" päätyi nyt vain
suojatien reunan liikennemerkkiin...
Jännittävin vaihehan alkaa nyt:
kuinka kauan pysyvät nämä juttuni paikoillaan..?
Saa raportoida!
6 kommenttia:
Hei! Olen koko viikon hyörinyt Pitsikirjan teossa ja sitten löysin siskon hääpäivänä sinun graffitin Viinikan kirkon edestä. Loistavaa.
Meidän pitsiblogi:
http://a-lace-diary.blogspot.com/
Kiitokset kommentista; mukavaa jos graffiti ilahdutti eli täytti tehtävänsä! Pitsejä olen ajatellut tehdä enemmänkin kunhan ehdin.
Lyhtypylvään päiväpeitto oli puuvillalankaisena ilmeisesti sateen lörähdyttämä ja bussin ikkunasta aikani seurattuani kuinka se toisina päivinä oli valahtanut maanrajaan ja toisina jonkun ylemmäs nostamana, vihdoin sain aikaiseksi pyöräillä paikalle ja ommella ohutta kumilankaa työn reunoihin. Nyt tuntuisi taas pysyvän paikoillaan. Samoin kumilangalla avitin Pääkalloja Norssin aidassa. Kiitos lapsukaiset, ettette vielä ole repineet niitä irti!
Nyt on niin paljon ollut asusteprojekteja, ettei uusia graffiteja ole syntynyt, ideoita kyllä. Joten luultavasti tulen palelluttamaan sormeni syyspimeillä kiinnityshommissa...
Tämän alimman bongasin tänään ja samalla myös blogisi. Kauniita töitä! :)
Aijuu, Mummunruusunkin oli joku päättänyt hävittää taannoin...ehkä se bussipysäkki on sittenkin mukavampi ilman koristeluyrityksiä...
Hienoja graffitteja. Minä en ole vielä päässyt tähän vaiheeseen, tekis kyllä mieli uskaltaa...
Lähetä kommentti